|
Anna Heinämaa on kuvanveistäjä ja kaunokirjailija. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä, osallistunut yhteisnäyttelyihin, julkaissut useita romaaneja, kuunnelmia, kertomuksia sekä asiaproosaa.
Heinämaan veistosten pääasiallisia materiaaleja ovat pronssi ja keramiikka. Niiden motiivit ja teemat kumpuavat paljolti samasta lähteestä kuin kaunokirjallisten teostenkin. Heinämaa kuvaa usein vahvoja mutta samaan aikaan traagisia naishahmoja--maailmaa, jonka juuret ulottuvat suomalaisessa perinteessä aina Kalevalaan ja Kantelettareen asti.
"En ole aivan varma, minkä takia juuri tämä tematiikka on minulle niin läheinen ja miksi näen sen niin tyypillisesti kansallisena. Ehkä taustalla on karu pohjoinen sijaintimme sekä toistuvat sodat, jotka olemme läpikäyneet. Sotien aiheuttama väestökato yhdistettynä siihen tosiseikkaan, että alun perinkään meitä ei ole ollut kovin runsaasti, on ajanut suomalaiset naiset elämänalueille, jotka perinteisesti ovat kuuluneet miehille. Samaan aikaan näiden naisten on täytynyt oppia yhdistämään maskuliiniset roolinsa naisena elämiseen--äitiyteen, rakkauteen ja kumppanuuteen, sisaruuteen. Tämä sisäinen ristiriita kiinnostaa minua ja siksi se toistuu uudelleen ja uudelleen taiteessani. Yhtä kaikki olen sitä mieltä, että pojimmiltaan ongelmavyyhti on unversaali ja usein huomaankin nimeäväni teokseni sen mukaisesti: Jeanne d'Arc, Amatsoni, Japanilainen naissoturi, Pyhä Katariina Sienalainen, Orja-Äiti jne.
Jotkut ihmiset pitävät kummallisena, että minulla on käytössä kaksi näinkin erilaista taiteellista välinettä, visuaalinen ja kirjallinen. Itse en näe siinä ristiriitaa, sillä minulle ne ovat saman asia kaksi eri ilmenemismuotoa. Onnistunut veistos ja onnistunut teksti ovat viime kädessä varsin samankaltaisia keskenään: minulle ne ovat kaunista merkityksellistä rytmiä.
Veistokseni ovat hyvin kerronnallisia. Usein minulta kysytään, millainen tarina jonkin tietyn teoksen taustalla on. Oma näkemykseni on, että tarina on siinä, itse teoksessa. Sen voi nähdä ja tuntea, sitä voi arvioida, siitä voi keskustella, mutta sitä on mahdotonta pukea uudelleen sanoiksi, kertoa toisella tavoin. Voi toki yrittää, mutta itse teos kertoo joka tapauksessa saman asian paljon paremmin.
On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka teokseni löytävät vastakaikua hyvinkin eritaustaisissa ihmisissä. Varmaan juuri tuo huomio on koko taiteentekemiseni liikkellepaneva voima ja samalla suurin palkinto. Uskon, että onnistuessaan taideteos ammentaa voimansa sellaisista piilotajunnan kerroksista, jotka ovat yhtaikaa hyvin yksityisiä ja kuitenkin yleisiä. Jos niin ei olisi, teos ei koskettaisi, se jäisi mykäksi, vaille merkityksiä."
|